Nimi: Vercere Random
Kutsumanimet: Vercere tai Cere
Sukupuoli: Uros
Ikä: 2 vuotta
Laji: Koirasusi
Rotu: Puolet saksanpaimenkoiraa, puolet harmaasutta
Lauma: Befalas
Ryhmittymät: Ei kuulu mihinkään

Pelaaja: hitodama
Pelaajan sähköposti: hitodama(at)luukku(dot)com
Pelipaikka: Andriaana

Ulkonäkö: Vercere on perinyt ulkoisia ominaisuuksia molemmilta vanhemmiltaan, vaikka yleisilmeeltään muistuttaakin enemmän saksanpaimenkoiraa, kuin sutta. Uros on kooltaan suuren sakemannin luokkaa, ja omaa kehossaan kohtuullisen määrän lihasvoimaa ja sitkeyttä. Hänen korvansa ovat melko suuret ja herkkäkuuloiset, siinä missä tassunsa ovat leveät ja tukevat. Koirasuden turkki on karkeaa, tiivistä ja varsin säänkestävää: ei siis kotikoiramaisella tavalla kaunista katsella tai koskettaa, mutta huomattavan käytännöllistä ulkoilmaelämässä. Häntäänsä hän kantaa lähes aina susimaisesti takajalkojensa tasalla, kohottamatta sitä turhaan uhittelevasti ylös. Muutoinkin uros vaikuttaa eleidensä puolesta varsin paljon sudelta, mikä saattaa vieraiden mielestä tuntua hieman oudolta nuorukaisen koiramaisen ulkonäön takia.

Väritykseltään Vercere on sekoitus erilaisia rusehtavanharmaita sävyjä. Hänen kasvojaan peittää tumma maski, joka jatkuu päälaelta niskaan, selkään ja aina häntään saakka. Uroksen rinnuksista, vatsasta ja varpaista on löydettävissä vaaleaa, harmaaseen vivahtavaa hiekanruskeaa väriä. Samaista väriä on myös pienempinä kuvioina hänen hännässään ja kasvoillaan. Uroksen siniset silmät ovat yleensä melko lempeät, mutta siitä huolimatta vakavan oloiset. Nuorukainen ei kanna mukanaan mitään koristuksia tai aseita, hänen pitäessä moisia lähinnä epäkäytännöllisenä painolastina.

Luonne: Ensivaikutelman perusteella Vercereä voisi satunnainen vastaantulija nimittää itsevarmaksi ja suorapuheiseksi nuorukaiseksi, joka ei pelkää katsoa vahvaakaan vastustajaa silmiin. Rehellinen ja reilu kaveri hän kyllä pyrkiikin jokaisella elämänalueellaan olemaan, mutta itsetunnon vahvuuden kanssa asiat eivät ole ihan sitä, miltä ne päällepäin näyttävät. Koko pentuaikansa on harmaaturkki joutunut kestämään vähintäänkin epäsuoraa halveksuntaa ja hyljintää puolirotuisuutensa tähden, mikä on luonnollisesti jättänyt joitakin jälkiä hänen ajatusmaailmaansa. "Vain vahvat pärjäävät", sai hän susilaumassa oppia, joten mahdollisimman vahvalta koettaa Vercere siis kaikin tavoin näyttää. Turhan karskia hän ei kuitenkaan esitä, jottei päätyisi vasten tahtoaan suoranaiseen tappeluun osalliseksi, mutta pyrkii kyllä peittämään sisimpänsä ja niin sanotut hempeät tunteet hyvin tarkasti. Jos esitys ei kuitenkaan mene syystä tai toisesta läpi tai vastaantulija ei moisesta piittaa, on koirasutta varsin helppo loukata sanallisesti. Koiraisänsä on hänelle erityisen arka puheenaihe, eikä uros muutoinkaan ole järin innostunut menneisyydestään turisemaan. Jos joku asioista häneltä kuitenkin suoraan kysyy, ei Vercere valehtelemaan helposti ryhdy, mutta saattaa sen sijaan vaihtaa vaikka sitten epäkohteliaan nopeastikin aihetta.

Vercere ei laske uusia tuttavuuksia kovin nopeasti varsinaisiksi ystävikseen, mutta tietynlaisen laumahenkisyytensä ansiosta hän on kyllä usein halukas käyttämään aikaa ja vaivaa lajitovereihinsa tutstumiseen. Uros arvostaa ystävyyttä suuresti, ja onkin hyvin uskollinen sille tasolle päässeitä tovereitaan kohtaan. Sisimmässään piilevän arkuuden ansiosta ei puolisusi ehkä ole ensimmäisenä ryntäämässä taisteluun jokaisen kaverinsa puolesta, mutta tekee kyllä todellisen ystävyyden nimissä kaiken, mihinkä ikinä rohkeutensa vain riittää. Tappelijana Vercere edustaa kohtalaisen tasokasta keskiluokkaa, joka osaa kyllä käyttää hampaitaan susisukulaistensa tavoin melkoisen tehokkaasti. Hän ei ole kuitenkaan halukas käymään kenenkään kimppuun ilman painavaa syytä, vaan pyrkii pitäytymään lähinnä puolustautumisessa ja ärhentelyssä. Urosta ei ole mitenkään kovin helppo saada suuttumaan, mutta tarpeeksi pahoin loukattuna hän saattaa kyllä käyttäytyä varsin vihamielisesti ja jopa uhkaavasti.

Puolisusi ei valikoi seuralaisiaan minkäänlaisten ulkoisten perusteiden mukaan, vaan pyrkii pitämään kaikkia sukupuoleen, lajiin, ikään tai laumaan katsomatta samanarvoisina. Tosiasia kuitenkin on, että hänen mieleensä on iskostettu hyvin syvälle tieto susien paremmuudesta muihin lajeihin verrattuna, minkä takia hän saattaa käyttäytyä jokseenkin varautuneen kunnioittavasti noiden ylempiarvoisikseen uskomiensa olentojen seurassa. Yleisesti ottaen hän kuitenkin arvostaa luonnetta ulkomuotoa enemmän, eikä juuri välitä myöskään siitä, minkä näköisenä esiintyy muiden seurassa. Vercere ei pidä itseään millään tavoin komeana, joten hän ei katso ulkonäöstään huolehtimisen merkitsevän hänelle juuta eikä jaata; ei hän siitä kuitenkaan mitään hyötyisi. Erilaiset uskonnot saavat sen sijaan nuoren uroksen lähinnä hämilleen, eikä hän voi väittää olevansa moisista touhuista kovinkaan kiinnostunut. Lahkosta hän on kuullut ainoastaan joitakin varoittavia sanoja, eikä hän siten välittäisi olla kyseisen ryhmittymänkään kanssa sen suuremmissa tekemisissä. Muilta osin harmaaturkki on pitänyt tulevaisuudensuunnitelmansa melko avoimina - onhan hän sentään vasta elämänsä alkutaipaleita koluava nuorukainen. Tavoitteenaan on toistaiseksi vain tutkia maailmaa ja sen asukkeja, sekä kenties vieläpä löytää jostakin joku mukava toveri, joka hyväksyy uroksen vierelleen tämän puolirotuisuudesta huolimatta.

Menneisyys: Vercere Random sai alkunsa saksanpaimenkoiraisänsä lähdettyä mukavalle karkumatkalle luonnon helmaan, missä hän joutui vastatusten pienen susilauman kanssa. Tuo suurikokoinen koirauros, Venita's Real Randomness eli lyhyesti Random, ei ollut mitenkään tervetullutta seuraa useimpien hukkien mielestä heidän alueelleen, mutta kunhan hän pysytteli poissa susien tieltä, eivät he ajaneet häntä suoranaisesti poiskaan. Perhelauman vanha johtajauros ei nimittäin nähnyt järkeväksi haastaa nuoruutensa voimissa olevaa piskiä taisteluun, joka olisi hyvinkin voinut päättyä alfan tappioon. Lopulta kävi kuitenkin niin ikävästi, että Random pääsi viettämään lemmekkäitä hetkiä yhden johtajan tyttären kanssa, jolloin tulistuneella alfalla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin häätää röyhkeä loinen pois mailtaan. Random tosin lähti ilman sen suurempia vastusteluja ja palasi seikkailuunsa kyllästyneenä kotiinsa epätietoisena siitä, mitä olikaan oikein onnistunut jättämään jälkeensä.

Parin kuukauden kuluttua Randomiin hetkellisesti ihastunut susinaaras synnytti kolmen pennun pentueen, joka joidenkin laumalaisten avoimesta halveksunnasta huolimatta sai kasvaa ja kehittyä emonsa suojissa. Talvi saapui sinä vuonna kuitenkin varhain ja raivosi niin ankarana, että se vei mukanaan kaksi pennuista, kuten myös lauman vanhan johtajankin. Alfaksi nousi tuoreen emon vanhempi veli, joka suostui katselemaan jäljelle jäänyttä pentua vain kunnioituksesta isäänsä ja tämän päätöksiä kohtaan. Äitinsä Vercereksi nimeämää urosta hän alkoi kuitenkin nimittää tämän isän mukaan Randomiksi, minkä pienokaista lukuun ottamatta kaikki ymmärsivät pilkkanimeksi. Verceren emo kuitenkin piti huolen, ettei kyseinen tieto kantautunut ainokaiseksi jääneen jälkeläisensä korviin.

Kevääseen mennessä oli Vercere kasvanut komeaksi nuoreksi koirasudeksi, joka oli aikanaan toki tajunnut, ettei hän ollut tyystin samanlainen sukulaistensa kanssa. Hänen koiramainen ulkomuotonsa sai osakseen runsaasti vinoja katseita ja halveksuvia tuhahduksia, joiden tähden uros päätti viimein kesän edetessä jättää synnyinlaumansa taakseen. Vaikka emonsa häntä rakastikin, oli hänkin varsin helpottunut pentunsa päätöksestä: ehkäpä nuorukainen löytäisi onnellisemman elämän muualta, ja antaisi lähtönsä mukana myös naaraan oman hairahduksen viimein painua unholaan. Ensin oli Vercere aikeissa etsiä isänsä, mutta luopui pian ajatuksesta päädyttyään kaupunkiin, jossa emonsa oli maininnut uroksen mahdollisesti asuneen. Ihmisvilinä kauhistutti metsässä elonsa viettänyttä puolisutta, joka suuntasi nopeasti takaisin kohti asumatonta korpea. Hän vietti kiertelevää elämää peräti vuoden verran, ennen kuin sattui ajautumaan meren rannalle. Tietämättömänä vesialueen suunnattomasta koosta lähti uros uintimatkalle, joka hänen onnekseen päättyi lopulta hukkumiskuoleman sijasta Andriaanan armolliselle rannikolle.

Muuta: Vercere on luotu erilaisista käyttämättä jääneiden hahmosuunnitelmien "jämistä" sekä yleisestä tylsyydestä ja tarpeesta uudelle esimerkkihahmolle. Pentti Peruspiski, Vercere Randomin edeltäjä, oli jo eläkkeensä ansainnut länsisiperianlaika, joka oli suoraan sanottuna hyvin tylsä kaveri. Työnsä jatkajasta koetin sen sijaan luoda oikein tyypillisen roolipelihahmon, jolla voisi halutessaan periaatteessa vaikka pelatakin. Tästä huolimatta Cere ei ole oikeasti pelauksessa, eikä sitä tule todennäköisesti koskaan olemaankaan.

Pelatut pelit
Ei pelattuja pelejä

Kuvagalleria

Muilta saadut kuvat